Uusi tapa sairastaa vai askel kohti paranemista? Siinäpä vasta kysymys. Tää asia alko mietityttää mua sen verran et vähän perehdyin asiaan. Olisko tää mulle sellanen "helppo tie" toipumisessa? Tosi vähän mitään tietoa oikein mistään löytyi, varsinkaan suomeksi ja just nyt ei aivot taivu engalnninkieliseen tekstiin.
Tuolta vertaistukiryhmästä luin sekä puolesta että vastaan olevia kommentteja. Yks siellä kertoi lopettaneensa oksentelun kun alko kasvissyöjäksi mutta oli siirtäny sen sairaalloisen kontrolloinnin sit siihen.
Toinen taas sanoi että "Kasvissyönti ei oo sairaus,mutta itse nään sen niin että se on vaan tapa toteuttaa syömishäiriötä ja sairautta uudella tavalla"
Yks mainitsi et on sekä eettisistä syistä että syömishäiriön takia kasvissyöjä. Pari siellä "puolusti" oikeesti ihan järkevällä tekstillä.
Mun mielestä kuitenkin nykyään saa melkein kaikesta sen vegaaniversion et en nää sitä ihan niin pahana asiana. Tottakai se sit edellyttää sitä et niitä lihankorvikkeita myös käyttää eikä puputa vaan porkkanaa ja kaalia.
Google tosin antoi aika ankeita tuloksia eilaisista tutkimuksista miten anoreksia ja kasvisruokavalio kulkee käsi kädessä tai miten kasvissyöjä on alttiimpi syömishäiriölle. Jokainen voi itse vaikka googlata niitä artikkeleita. Jotenkin tuli sellanen olo et se olis huono juttu vaikka musta tuntuu et sen avulla voisin syödä vähemmällä ahdistuksella. Tosin, onko tässä nyt taas joku et itse en vielä tajua homman jujua ennenkun on liian myöhäistä. Tiedä sitä sitten. Nytkin tosin ennemmin syön kasviksia, papuja, hedelmiä ja juureksia kun jotain missä on lihaa tai edes pastaa eli "siirtymä" ei olis niin suuri. Pasta on melkein ehdoton no no vaikka se nyt ei tähän kasvissyöntiin liity.
Okei, alkaa kuulostaa sille et ei se mun kohdalla toimis kun nyt jo taipumusta moiseen ja silti syön ihan sairaan vähän.... Mut jos sillä antaa luvan itselleen syödä enemmän? Ja eihän se voi olla huono juttu, vai voiko?
