Lääkitys

Aloitin tosiaan sen Seronilin köytön jotain viikko takaperin  (?) ja vähän vaikutuksia oon havainnut;

No se väsymys. En tiedä johtuuko tää tuosta lääkkeestä mut sen aloittamisen jälkeen oon ollu tosi paljon väsyneempi.

Se etten vaan oikein saa itkettyä enää. Tänäänkin tuli niin kauhee morkkis kun söin hernekeittoa ja vähän karkkia ja oikeesti itketti ihan vitusti mut se vaan ei tullu. Ihan kauhee tunne. Et oot surullinen ja ahdistunu ja itku auttais mut ei onnistu. Tää kuulemma on aika yleistä ja toivottavasti ohimenevää.

Just se eilen kuvailemani robottiolo. Ei onneks koko aikaa mut aina välillä. Just tuo ettei pysty itkemään liittyy myös tähän. Välillä tuntuu ettei tunne oikein mitään, ei iloa eikä surua. Tuo onneks on ohimenevää et se ei kauaa kestä mut se on ihan kauhee tunne kun on olo ettei ole. Tai ihankun vartalo olis täällä näin mut sisin jossain muualla. Tosi hankala kuvailla. Vähänkun ei olis olemassakaan muuten kun fyysisesti.

Päänsärkyjä on myös ilmennyt mut uskoisin sen suurimmaksi osaksi johtuvan uudesta oksennustekniikasta. Voi vittu mille tuokin lause kuulostaa, ihan kun kyse olis jostain meikkaamisesta tms. Aiemmin en kyennyt sormia käyttämään mut yks päivä oli pakko kun tuntuu ettei muuten "osaa" enää oksentaa oikein. Se tulee nykyään sellasella paineella niin siitä varmaan suurimmaksi osaksi tää johtuu kun se alkaa yleensä sen jälkeen.

Toivottavasti nää helpottaisi eikä jatkuis tälläisenä koska muuten kyllä haluan lopettaa nuo ja pärjätä ilmankin.

Alakuloisuus

Mulla on jostain syystä nyt tosi alakuloinen olo. En niinkun tiedä/osaa hahmottaa mistä tää oikein johtuu? Aika varmaan itsekään en tästä tekstistä enää jälkikäteen saa mitään selkoa :D Ainakin se on yks tekijä kun söin yhden vohvelin ja vähän jäätelöä. Nuo herkut saa sellasen ahdistuksen päälle joka kerta. 

Uskoisin et tuo lääkitys alkaa nyt puskemaan noita sivuoireita. Aloitin siis sen Seronilin käytön, nyt alkuun 10mg annoksella mitä parin viikon välein nostetaan maksimiin eli 60mg. Muutenkin oon nyt sen aloittamisen jälkeen ollu tosi väsynyt. Tai ainahan mua väsyttää mut nyt jotenkin enemmän ja eri tavalla. En edes jaksanu sohvalta nousta vaikka söin sitä jäätelöä ja se ahdisti niin et olisin halunnu oksentaa. Tää muistuttaa niin paljon sitä alkuraskauden väsymystä mitä tää ei tosiaankaan oo kun vois vaan nukkua ja nukkua. Jos jotain positiivista tästäkin koittaa keksiä niin oon ollu niin väsynyt etten oo jaksanu lapsillekkaan hermostua mistään. Ei vaan yksinkertaisesti voimat riitä. Onneks ne nyt ei oo mitään ihan mahdottomia keksineet että sinänsä ei haittaa. Saapahan nähdä mitä huomisesta aamusta tulee kun esikoinen pitää viedä kerhoon. Pakko siitä on vaan suoriutua, ei oo paljon vaihtoehtoja kun O:lla on koko aamu menoja.

Yks tekijä tähän alakuloisuuteen on myös varmaan se kun on vähän ikävä O:ta. Vaikka hyvää tekee olla näin erillään mut silti sitä haluais et se tulis käymään illalla jos se vaan kerkeää. Onkohan sillä koskaan ikävä mua? Sitä oon aina välillä miettiny. Vaikka aika tiiviisti ollaan oltu nyt viimeajat mut silti, kaipaakohan se yhtään kun ollaan erillään? AINIIN!!Voi miten meinasin sellasen voitontanssin vetästä kun illalla laitoin O:lle viestiä että hyvää yötä ja et se on mulle tosi rakas ja se vastasi että öitä mullekin ja et niin mäkin oon sille! Oikeesti miten se piristi ja tuli taas joku flashback nuoruudesta :D Ja nyt näköjään jo tuon viestin ajattelu sai mielialaa kohenemaan. Mut tää on just tätä, mulle tälläset pienet asiat on niin sairaan isoja ja tärkeitä. Se tekee omalta osalta ehkä läheisille tästä vähän haastavaa kun ne ei ymmärrä mutta kuuluu asiaan. 

Onneks kohta alkaa Pikku Kakkonen, saan hetken hengähtää rauhassa sohvalla ja juoda vaikka kupin kahvia. Nyt oli pakko kirjottaa et kestän hereillä hetken :D