O:n kanssa asia selvitetty, ehkä vähän taas omaa ylireagointia mut pahalle se silti tuntui ettei yhtään välittäny mun mielipiteestä. Noh, ollutta ja mennyttä.
Oon nyt viimepäivät oikeestaan vaan ollut. Katsonu Vampire Diarseja ja löhöilly. Ruokailut menee samaa rataa kun aiemmin, eli en juurikaan syö.
Ei vaan huvita. Ei kiinnosta. Ei jaksa. Ahdistaa. Välillä sitä vaan miettii et miksei vois tätä elämää näinkin viettää. Lääkkeet saa mielen turtumaan ja syömättömyys laihduttaa. En tiedä, motivaatio niin kadoksissa taas.
Tänään tosin söin pussillisen nuudeleita, pari pientä suklaapatukkaa ja Skittlesejä ja nyt soimaan itseäni miten vitun paljon tulikaan taas syötyä. Oikeesti, miten jäätävä määrä noissakin on kaloreita. Hyi saatana.
Kaloreista tulikin mieleen miten oikeesti pienet arjen asiat piristää. Huomasin et O oli kirjoittanut yhteen mun kalorimuistilappuun jotain et laske ennemmin vaikka tähtiä taivaalta kun kaloreita ;) (tai jotain tollasta kuitenkin) Ja oikeesti se sai mut hymyilemään. Ja niinhän se järkiminä ajattelee et pitäis ollakin, mut se vaan on niin tiukassa. En uskalla mitään laittaa suuhuni jos en oo kaloreita tsrkistanu ensin. Edes googlesta suuntaa antavat mut jonkinlaisia numeroita saatava ensin. Toisaalta tosi ärsyttävää ja rasittavaa mut siihenkin jo jollain tapaa tottunu et se tulee ihan luonnostaan.
Blaah, taidan hetkeksi mennä tonne lasten viereen pötköttelemään etten taas oksenna. Oon nyt varmaan 3 (?) päivää ollu oksentamatta, jee.
Tsemppiä! Koita jaksaa vaikka elämä heittelee.
VastaaPoista