Vai onko niitä?
Vastaus on et hyvin vähän. Oikeestaan ne rajoittuu (lapsiin), O:hon, O:n vanhempiin, terapeuttiin ja yhteen ystävään. Muuten oon aika yksin. Eikä se nyt niinkään haittaakkaan. Mut olis kiva joskus vähän enemmän sosiaalisoitua.
Tai kyllähän mä somessa pidän yhteyttä pariin muuhunkin ystävään ja sit on noi vt-ryhmät mut tuntuu et ei ne aina oikein riitä. Onhan se nyt ihan eri asia netin kautta jutella kun kasvotusten.
Mietin jo kaikkia mahdollisia äiti-lapsi kerhoja mut ei täällä päin oikein oo sellaisia. Ja ne vähät virikkeet mitä lapsiperheille on sellasia mitkä meille sopisi niin niissä on aina ne omat kuppikunnat jo muodostunut ja jotenkin tosi hankala sit enää päästä porukkaan mukaan. Enkä oikeestaan edes jaksa yrittääkään koska jotenkin sitä aisti et ne ihmiset ei oo sellasia joiden seurassa viihtyisin.
Ehkä tääkin tästä korjautuu jonain päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti