Kävelen tässä just kotiin kun olin O:lla viimeyön kun se äiti on niitä lapsia hoitamassa. Oli tosi kiva välillä näinkin ja kun saatiin olla ihan kahdestaan yö.
Joku saattaa nyt ihmetellä et miks kävellessä kirjoitan mut oon just tässä kohtaa missä menee paljon autoja ja haluan olla mahdollisimman huomaamaton.
Käytiin eilen sit siinä meidän naapurissa kavereilla kylässä. Se oli kyllä aika ahdistavaa koska ne tosi paljon puhui oksentamista ja syömisestä. Ei ne sitä tarkoittanut varmasti vittuiluna mut jotenkin sitä näin aluksi varmasti kiinnittää huomiota kaikkeen tollaseen. Ehkä tää joskus helpottaa.
Sanoin illalla O:lle et tietäähän se et se on mulle tosi tärkee ja se vastas siihen et tiedän ja et mäkin oon sille ja silitti päätä. Oikeesti sai taas tehdä ihan vitusti töitä ettei itku tullu.
Huh kun tää kävely onkin rankkaa näillä syömisillä taas. Tietääpähän et kuluttaa ainakin. Ja sillein hyvällä tavalla rankkaa muuten mut sydän hakkaa tosi kovaa ja välillä vähän huippaa. Onneks oon ihan just kotona niin josko kahvi vaikka vähän helpottaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti