Kyllä se tais olla väsymys mikä veti mielen taas matalaksi nimittäin nukuin pienet päiväunet lasten kanssa ja mieli oli heti virkeämpi.
Päätin, et tää nyt oli pieni takapakki mistä on suunta vain ylöspäin. Muistan lukeneeni jostain et alkuun se on aina ykai askel eteen, kaksi taakse päin tässä toipumisessa. Takapakkeja varmasti vielä tulee mut niitä en halua murehtia etukäteen.
Jos näihin paskoihin päiviin jää aina vaan kiinni niin eihän täältä pääse ikinä ylös. Vaikka helppoa tää ei oo, eikä tuu olemaan tai pidäkkään olla mut haluan uskoa et on se sen arvoista kuitenkin. Näitä tulee ja menee mut elämä jatkuu vaikka välillä haluis muuta.
Päätin myös että tästä lähtien puhun O:lle aina heti jos joku painaa mieltä. Kaikki asiat vaan saa mun päässä ihan kauheet mittasuhteet ja sit oon ihan kusessa niiden kanssa. Vaikka oon tosi huono pukemaan asioita sanoiksi puhuessa mut ainahan O voi ja saa multa kysyä tarkennusta. Säästyy varmasti niin monelta harmitukselta niin.
Eli synkkä mieli vaihtui taas positiiviseksi ja hyvä niin!
Ps. AINIIN!! Tänään sain sen kauan kaivatun tykkäyksen facen profiilikuvaan!!! ❤❤❤ joku vois pitää mua ihan hulluna mut ne on nää pienet asiat mitkä on mulle isoja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti