Käytiin tänään O:n vanhemmilla kylässä ja syömässä. Vähän ahdisti mennä just kun ei olla siellä ruokailun merkeissä käyty sen jälkeen kun oon tästä shsta kertonu.
Ja kyllähän O:n äiti vähän kommentoi, ensin jotain et M:kin syö, minä vahdin vaikka. Tuo oli selkee vitsi, mut kyllä se jotain sen jälkeen kommentoi kun sanoin syöneeni vain vähän salaattia. En oikeestaan edes muista mitä, menin vähän lukkoon. Onneks piti mennä esikoisen käsiä ja naamaa pesemään niin pääsin tilanteesta pois. Mut voi miten ihana O oli siinä tilanteessa ja sanoi et mun syömisiä ei saa kommentoida. Oli se taas niin ihanan huomaavainen ❤
Mut kyllä mä tiedän et O:n äiti ei todellakaan mitään pahaa tarkoittanut. Se varmaan vaan ei tiedä miten pitäis olla, mitä sanoa ja mitä jättää sanomatta. Se on oikeesti tosi ihana ihminen, parempaa anpppia ei olis ikinä voinu toivoakkaan!
Tänään pitäis vielä siivoilla kun se nyt eilen jäi ja vähän tekis mieli herkkuja taas. Varmaan menkat tulossa tai jotain. Kauhee nälkäkin mut silti ei oikein tee mieli mitään syödä.. On vaan edelleen vaivannut se miten musta tuntuu etten kuuluis O:n elämään ihan täysillä, ihanku aillä olis kaka elämää ja mä kuulun vaan toiseen. Tai et se nyt ei olis tosissaan tässä. Varsinkin kun se eilen kaverillensa sanoi et jää tähän yöksi et voi aamusta leikkiä tyttöjen kanssa. Kauhee selittely taas et lasten takia on täällä. Se tuntuu pahalle, tosi pahalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti