Uusi viikko. Uusi mahdollisuus.
Eilen tuli taas ihan totaalinen romahdus. Olo oli niin epätoivoinen, onneks O oli taas niin urheasti tukena ja osasi lohduttaa. Sainkin sit taas kauheen päänsäryn ja palelun illaksi kaveriksi. En tiedä mikä siinä onkin et romahdusta seuraa aivan järkyttävä pääkipu ja palelu. Kai se kroppakin jotenkin reagoi kaikkeen.
Kyllä vieläkin vähän mielialassa huomaa sen ja on vähän apea fiilis ja mietin kaikkea typerää mutta eiköhän tää tästä! Käytiin jo lasten kanssa pitkällä lenkillä ja aurinko niin kivasti taas paistoi et se vähän piristi.
Ylihuomenna onkin taas terapiakäynti. Paljon taas siellä puhuttavana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti