Mulla oli eilisen illan ihan paska fiilis ja näköjään se jatkuu näin heti aamusta.
Sanoin eilen O:lle miltä musta tuntuu just kun tuntuu et tää kaikki on joku salaisuus mut eipä se oloa oikein helpottanu yhtään, tunsin itseni lähinnä vaan idiootiksi. Tuntuu edelleen et se ei oo nyt tosissaan tässä ja et mä en nyt vaan oikein kuulu sen elämään täysin. Vittu että se vie motivaation ja syö viimeisetkin itsetunnon rippeet. Oonko mä vaan niin paska et mua pitää hävetä? Onko sillä joku keneltä se haluaa mut salata? Tuota viimestä se ei edes kieltäny kun mainitsin samassa yhteydessä kun siitä et se muiden kuvista tykkää mut ei mun. Selitteli vaan miks puhelin piippailee (kun siitäkin mainitsin) eikä mitään sit sanonu.
Ahdistaa vielä sekin kun eilen vähän söin päivällä. Tuntuu et oon paisunu monta kiloa. Hyi vittu, ei se oo ihmekään jos O mut haluu pitää jonain salaisuutena. Vittukun tuntuu etten riitä kellekkään vaikka miten yrittäisin. Haluis taas vaan luovuttaa kum tuntuu ettei vaan enää jaksa. En mä haluais olla kenenkään salaisuus, mä haluan et mun kanssa voi olla avoimesti et mäkin voin tuntea oloni kauniiks ja rakastetuksi. Kertoa ihmisille, näyttää. Mut ei niin ei. Tänään tulee taas syömätön päivä. Saapahan pahan olon purettua siihen.
On tää nyt kuitenkin edes jotain et O mun kanssa haluaa olla ja viettää aikaa. Pelottaa vaan niin vitusti yllämainittujen takia, puuttuu se niinsanottu varmuus kaikesta. Sen kun saisi niin voisin täysillä keskittyä paranemiseen. Mun mikä (realistinen) se vois olla? Sitä en vielä varmaan tiedä itsekään...
Huomasin et mulla olis ollu tänään 10.00 terapia mut eipä sinnekään tarvii mennä kun en saa lapsille hoitajaa. Wohoo, pitää siirtää se vaikka ens viikolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti