Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Oksettava olo taas kun piti aiemmin syömättä jumpata taas, en vaan kestänyt sitä itseinhoa. Jalkoihin koskee ja oksettaa mutta ei voi minkään.
Henkinen pahoinvointi taas johtuu siitä kun pelottaa taas jostain syystä et O ei halua mun kanssa tulevaisuutta viettää. Ja joo, mennään päivä kerrallaan mut mun on vaan pakko paranemisen takia katsoa ja ajatella myös tulevaisuutta. Ei mulla kai pitäis olla syytä pelätä mutta jotenkin vaan takaraivossa edelleen jyskyttää se pelko et se löytää jonkun uuden johon se ihastuu. Tyhmiä ajatuksia varmaan ja ehkä ne ajan kanssa hälvenee.. Meillä kuitenkin on ollu niin mukavaa viimeaikoina niin en taas ymmärrä miks tuntuu tällaiselle. Mut tää ei millään tavalla tarkoita et en luottais siihen, tiedostan itsekin et nää ajatukset johtuu tästä paskasta itsetunnosta ja itseinhosta.
Jotenkin vaan oon taas niin herkillä. Toivon mukaan huominen on taas parempi.
Tuohon fyysiseen huonoon vointiin vois taas lisätä tän järkyttävän palelun ja sydäntuntemukset. Oon ollu vielä ihan sairaan väsynytkin et kohta varmaan tulee uni silmään. Vittu että voi ihminen olla kaikin puolin uupunut ja huonossa kunnossa. Niin henkisesti kun fyysisestikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti