sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Ne kolme sanaa

Eilen O itse sanoi ensin mulle et se rakastaa mua!! ❤❤ (Olikohan se nyt sillon toissapäivänä kun siitä kirjoitin) Kyllä se mieltä lämmitti ihan superisti! Ja muutenkin kun illalla olin taas ihan paskana ku olin taas niin väsynyt kaikkeen ja O sit sanoi et eiköhän me yhdessä selvitä tästä ja et kyllä se mua rakastaa. Sain taas niin paljon voimaa tuosta et tänään haluan kyllä oikeesti tsempata ja söinkin leivän oksentamatta. Ahdistaahan se ja ajattelen taas lihoavani siitä ihan sairaasti mut koitan kestää.

Sanoin myös sille siitä et musta tuntuu et en sovi sen elämään ja et mua harmittaa kun se ei kenellekkään meistä oo sanonu et tuntuu et sitä hävettää. En oikein siihen mitään selkeetä saanu vastaukseksi muuta kun et kyllä nuo naapurit on varmasti arvannut jo jotain. Joo, mut tässä maailmassa on muitakin ja itse ku  vaan haluais olla avoin kaikille. Kyllä mulla oli sellanen olo et edelleen on joku kenen O ei halua meistä tietävän mut se tunne katos siinä vaiheessa kun  sanoi itse ensin et se rakastaa mua.

Mut tähän päivään tällä kertaa ihan suht positiivisena lähden, väsyttää kamalasti mut eiköhän tästä energiajuoman voimalla selviä jos liian hurjaksi käy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti