Paras. Mulle täydellinen.
Se on turvallinen, luotettava. Se on hellä mutta tarpeen tullen raju (köhköh ;)). Se on huumorintajuinen hupsuttelija. Se saa mut hymyilemään myös läpi kyynelten. Se osaa lohduttaa mua parhaiten. Sen syli on maailman turvallisin paikka. Sen kainalo on maailman paras paikka nukkua. Se saa mut syttymään kerta toisensa jälkeen aina vaan enemmän ja enemmän. Se saa mut uskomaan et vielä joku päivä tää kaikki sairastaminen on historiaa. Se saa mut jaksamaan vaikka tekis mieli luovuttaa. Se saa mut rakastumaan päivä päivältä aina vähän enemmän ja enemmän. Se on paras isä lapsille. Paras mies äidille.
Osasi se myös olla välillä vähän ärsyttävä. Sillon kun yritin olla sille vihainen ja mököttää, se ei onnistunu lähes koskaan. Se sai mut aina nauramaan vaikka kuinka suututti. Vaikka miten yritin mököttää, se ei antanut sen onnistua.
Se on vaan niin suunnattoman rakas. Niin rakas ettei sanat riitä kuvaamaan. Niin rakas että itkettää. Niin kauhean tärkeä ettei toista oo. Mun ensirakkaus. Mun kaikkeni.
Toivon, että vielä jonain päivänä se ajattelee musta samalla tavalla.
ilman sinua
minulla ei
olisi paikkaa
minne mennä
...
ilman sinuaminulla ei
olisi vierelläni
kai ketäänilman sinua
minulla ei
olisi mitään
muutakuin
yksinäisyys
pimeydessä
kaikuvat huudot
ikiroudan kylmyys
ja kirvelevät
kyyneleetilman sinua
minulla ei
kai olisi
enää syytä
jaksaakun tosiasiassa
sinä olet ainoa
joka minua
ymmärtää
kestää
rakastaa
ja ei tahdo
muuttaa muuksijoko nyt
tajuat
miten paljon
olet minullekuulethan
huutonijää
älä lähde
ikinä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti