Mietin, et on mulla elämässä kyllä vähän myös hyvääkin ja ennen kaikkea ihania ihmisiä. Tälläsessä tilanteessa sitä herkästi vaan sokeutuu niille ja jää kiinni kaikkeen huonoon.
Ensimmäisenä tulee mieleen lapset ja O. Tai et se antaa meille mahdollisuuden. Oikeesti, mulla on kaksi ihanaa tervettä lasta ja heillä ihana isä ja mies (en tiedä voiko sitä vielä puolisoksi kutsua? Haluisin et kyllä et voi) joka rakastaa kaikesta huolimatta. Nää on ne mitkä kantaa läpi tän paskan. ❤❤
On mulla ystäviäkin. Ihan kourallinen vain, pari hassua mut niinhän ne sanoo et laatu korvaa määrän. Nää oli mulle aivan suunnaton tuki ja tsemppi sillon kun O:n kanssa asiat oli aivan solmussa. Ne jaksoi tsempata et kyllä se vielä tulee järkiinsä ja jaksoivat kuunnella keskellä yötä kun itkin sitä et O:lla on toinen ja miten ikävä mulla sitä onkaan. Pitäis heitäkin muistaa kiittää siitä ❤
Mulla on katto pään päällä ja lapsilla ruokaa jääkaapissa. Sekin vois olla huonomminkin. Vaikka tää ei oo se omakotitalo maalla mut ihan kiva kerrostalo kolmio kutenkin hyvällä sijainnilla ja edullisesti.
Mulla on auttava äiti, mahtava tukiperhe ja lapsilla ihanat isovanhemmat. Mun äiti on auttanu aina kun vaan on voinut lasten kanssa ja niiden hoidossa. On se mulle ihan törkeen rakas ja tärkeä vaikka meillä on ollu enemmän niitä huonoja hetkiä kun hyviä. Silloin huonoina hetkinä astui apuun mun tukiperhe (äiti on perhetuttuja tuttu jo vauvasta asti) ja niistä on tullu mulle aivan sanoinkuvailemattoman tärkeitä. Ilman niitä olisin jo teininä ollu totaalisen hukassa. Ja O:n vanhemmat. Tärkeitä ja rakkaita nekin. Mahtavia ihmisiä mistä on ollu suuri apu oikeestaan kaikessa. Ihania ihmisiä ❤
Mulla on ihan kiva "harrastus", lastenvaunut. Nyt on se panostus ja puunaus vähän jääny viimeaikoina mut eipä sen niin väliä kun kaikki toimii ja näin :D
Alkaa muuten olemaan taas se aika kuusta kun oma ulkonäkö ahdistaa kaikista eniten nimittäin vatsaa taas alkaa turvottaa siihen malliin...... Jotenkin sitä vaan on niin hankala muistaa et se johtuu ihan vaan kierrosta eikä siitä et olisin lihonnut. Hmm, paskaa taas etten sanois. Suklaanhimokin on ihan järkky taas! Huhhuh ehkä tästä joten kuten selvitään vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti