Päätin nyt kertoa O:lle rehellisesti kaiken täatä sairaudesta ja mitä oon mielessä pyöritelly. Tunnen olevani siihen valmis, myös kertomaan ne kaikki idioottimaisetkin ajatukset. Laitoinkin sille viestiä et nyt musta tuntuu et oon siihen valmis mut et se ei saa pitää mua tyhmänä sit.
Vähän pelottaa mitä tuleman pitää mut en mä voi muutakaan. Ei se voi edes yrittää ymmärtää jos en sille kerro. En voi olettaa et se osais lukee mun ajatukset tai googlaisi mitä syömishäiriö voi olla, mun pitää sille avata tätä. Koska ei me kaikki olla samanlaisia.
Pelottaa vaan et se suutuu tai jotain. Tai et saan taas vaan ulos suusta kaikkea epämääräistä. Mut onneks se voi kysyä jos jää jotain epäselväksi.
Ps. Eilen oli day 2 ilman oksentamista! Pienin askelin eteenpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti