Ja taas mennään

Mun yks kaveri laittoi tänään yllättäen viestiä ja kyseli et miten menee ja onko tästä jo niin kauan kun ollaan O:n kanssa erottu et se oli syksyllä? Kysyin et mitä ihmettä, syksyllä kyllä oltiin vielä yhdessä niin vastas vaan että hän näki yhdessä faceryhmässä syksyltä sellasen treffi-ilmon ja siellähän O oli naisten kommenteista tykkäillyt ja siten ilmaissut et haluais treffata. Kysyin sit O:lta et mikä juttu se oikein on niin ei muka muista sitä. No, mä omin silmin ne näin. Ja sit se tuntui siitä suuttuvan et onko sillä jotain salattavaa? Uskon kyllä kun se sano et ei oo kenenkään niistä kanssa vestitellyt mut silti se tuntuu pahalle kun siihen lisää sen et se heti eron jälkeen oli iskemässä uutta. Et jos mä en oo silloinkaan riittänyt niin miten voisin sit nytkään riittää? Jotenkin tekis mieli taas vaan oksentaa. Mut en anna periksi ja eipä mulla mitään siellä olekaan kun kaks päivää on taas menny syömättä.

Tuli vaan niin sellanen olo et mä oon ihan arvoton. Seuraavalla kerralla jätän kyllä noteeraamatta kaikki tollaset koska otan kaiken nyt niin raskaasti.

----------------------------------------------------------------

Nyt kun oon vähän rauhottunu niin ei toi nyt oikeesti niin iso asia oo. Tai olis se sillon ollut mut menneet on menneitä ja nyt on tilanne toinen. Katse vaan kohti tulevaa niin kyllä tämä tästä. Kunhan O:n kanssa oon saanu joskus edes puhuttua kaiken halki niin sit ei tarvii enää miettiä mennyttä aikaa ja voi keskittyä tulevaan.

Viestiteltiin sen kaverin kanssa nyt vielä vähän lisää ja selvis et se itse epäilee omaa miestään pettämisestä (siks oli tähän syksyiseen törmännyt) ja kaikesta et miten oon nyt ihan fine ton treffihomman kanssa. Vastasin hänelle et siitä on jo aikaa kuitenkin tosi paljon et en voi liikaa antaa arvoa vanhoille jutuille ja että O sanoi ettei se oo niiden kanssa viestitellyt eikä mulla oo syytä sitä epäillä. Enhän mä sitä sanonu et hetken taas ylireagoin ja vaivuin synkkyyteen mut hei, se on ihan normaalia. Olishan se tosi outoa et tollanen ei herättäis mitään tunteita.

Mä päätin että tästä päivästä lähtien lopetan murehtimisen et en riittäis O:lle siinä mielessä et se hakis muuta seuraa. Se on niin monesti nyt siitä sanonu ja en mä oikeesti voi muuta kun luottaa.