Mulla on aina ollu vähän enemmän ja vähemmän epäterve suhde ruokaan. Sillon ala-asteella pieniä bulimistisia oireita (tahallinen oksentelu), teininä niin "ahmintaa", ruuasta kieltäytymistä ja oksentelua ja nyt aikuisena ollaan menty enemmän ja vähemmän samalla kombolla.
Sillon ala-asteella ajattelin sen olevan ihan harmitonta. Sillon äitikin luuli et kyse olis jostain allergiasta tms. mutta ei se ollu. Itse mä sen oksennuksen sain tulemaan, ei mikään allergia tai vatsatauti. Se oli omalla tavallaan varmaan oireilua isän kuolemasta.
Teininä (ja ala-asteikäisenä) se oli oireilua kaikesta mitä kotona oli. Äidin ja veljien päihdeongelmat, rikkonaiset kotiolot ja paska koulumenestys. Välillä kun tulin koulusta kotiin, saattoi kotona pöydällä odottaa 50e seteli ja äitiä ei näy missään. Toisinaan se sepusti kaverista mikä tarvitsee apua syystä X, useimmiten ei mitään eikä se vastannu puhelimeen. Kyllähän mä tiesin missä se oikeesti oli, dokaamassa. Siihen vielä se et ihminen, jolta hain turvaa ja tukea, johon luotin, käytti hyväksi.
Nyt aikuisena, sillon kun mä oon luullu olevani terve, oon nyt myöhemmin tajunnu et ei mulla sillonkaan ollu terve suhtautuminen ruokaan. Sillon söin, söin ja söin. Ja kyllä, se ja paino ahdiati myös sillonkin mut ei sitä vaan kyennyt lopettamaan. Saatoin illassa tyyliin vetää pizzan, jäätelöä, karkkia, limpparia ja joskus jopa raakaa makaronia koska oli vaan pakko syödä. Ei kuulosta kauheen terveelle? Ajattelin, et oonhan mä terve kun en enää oksentele tai pakkoliiku. Mut silti takaraivossa kolkutteli ahodstus miten paljon tulikin syötyä ja miten paljon mahdankaan painaa.
Ja nyt sit tää kerta. Se raja on jotenkin vähän häilyvä missä vaiheessa tää karkas käsistä. Sitä jotenkaan ei alkuu itsekään myöntänyt itselleen et tässä ollaan taas. Mut niin siinä vaan kävi.
Eli jos haluais laskea ensimmäisistä isommista oireista niin sairashistoriaa olis jo 10 vuotta takana. Hyi miten pitkä aika. Mut en mä jotenkaan osaa ajatella sitä niin. Jotenkin sitä mieltää ehkä ennemmin et siitä vuodesta 2013 enemmän ja vähemmän sairastaneen. Koska sillon oli aika samanlaista kun nyt. Tosin musta tuntuu et tää kierros on ollu mun sh historian pahin. Mut tällä kertaa mä voitan tän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti