No ei me O:n kanssa eilen mitään sit eilen puhuttu... Ei kai sillä niin kiire oo mut tuli vaan sellanen olo et ei sitä kiinnostanu kun ei se asiasta mitään maininnut. Haluun kuitenkin vasta sit puhua ja kertoa kun se on valmis kuuntelemaan kunnolla koska se ei tuu olee mikään viiden minuutin keskustelu.
Eilen O osti senttipizaa ja sipsejä ja mäkin söin. Mutta hyi helvetin vittu miten kamala olo siitä tuli, niin fyysisesti kun henkisestikin. Mut selvisin oksentamatta ja O sanoi taas olleensa ylpeä musta. Se kannustaa jatkamaan samaa rataa (saldo muuten 3 peräkkäistä päivää oksentamatta) ja saa yrittämään.
Mulla tuli myös illasta taas semmonen kummallinen heikotuskohtaus. Se on ihan kamala, oksettaa, koko kropasta häviää voimat ja käsistä tunto, huimaa sikana ja tulee olo et kuolee. Onneks noi on tullu aina sillein et oon päässy istumaan/makaamaan koska muuten ei kestä pystyssä. Hyi helvetti et ne on pelottavia.
Vietiin esikoinen äsken taas kerhoon ja tehtiin samalla pieni kävelylenkki. Kylläpä piristi mieltä tuo auringonpaiste. Pitää lähteä hakemaan se niin et kerkee lenkkeillä vähän. Vaikka pelottaa et se karkaa taas käsistä mut ehkä kun mä tiedostan asian niin uskaltaa. Enkä mä edes kauheen reippaasti menny kun ei vaan oo voimia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti