Raskas päivä

Onni on päätöksestä kii, täytyy piristyy, nousta ja pukeutuu.
Eikä saa jäädä vellomaan kaikkeen haikeaan niin että masentuu.

Kyllä mä tämän tiedän ja nääthän, miten reipas tänään oon.
Hymy huulilla työni mä teen.
Ja sinä täysin sokee oot sille kuinka mä suistunut oon - pimeyteen.

Eikö niin, täytyy selviytyy, ei saa pysähtyy.
Tää oli minun syy.
Kaikki muutkin kantaa taakkojaan, nyt mun pitää vaan kuoreni kovettaa.

Kyllä mä tämän tiedän ja nääthän, miten reipas tänään oon.
Hymy huulilla työni mä teen.
Ja sinä täysin sokee oot, sille miten uupunut oon.

Pystyn nauramaan, pystyn valon tuomaan, vaikken oikeesti henkeä saa.
Mä kyllä reipas tänään oon vaikka melkein luovutan jo.

Miten reipas tänään oon hymy huulilla työni mä teen.
Ja sinä täysin sokee oot sille miten uupunut oon

Pystyn nauramaan, pystyn valon tuomaan vaikken oikeesti henkeä saa.
Mä niin reipas tänään oon
Sä et nää, että matkalla oon- pimeyteen.

Tää viikonloppu oli kyllä jotenkin henkisesti ihan sairaan raskas. Etenkin tää päivä, sitä oikeesti kuvaa paremmin kun hyvin nuo Johanna Kurkelan Ingrid biisin sanat. Jotenkin on niin helvetin voimaton olo.

Tänään oli nuorimmaisen synttärit. Vittu että oikeesti on niin raskasta ja uuvuttavaa hymyssä suin keittää kahvia ja seurustella. Yksi kummeista on myös mt-ongelmainen ja se oikeesti ymmärs tasan miltä musta tuntuu. Vaikka meillä onkin vähän erilaiset ongelmat mut silti. Se tietää miltä tuntuu kun mieli on kipeä.
Nyt onkin sit syyllinen olo jäljellä kun oon ahdistunut näin kovasti vaikka mun pienellä rakkaalla on tänään synttärit.

Sitä on väistämättä miettiny aikaa kaks vuotta takaperin. Voi kun voisin palata sinne, olin niin onnellinen. Tähän aikaan mulla oli pieni nyytti kainalossa tuhisemassa ja kaksi rakasta kotona. Voi miten haluisin palata siihen hetkeen takaisin. Olin maailman onnekkain, olihan mulla just kaksi lasta ja maailman ihanin ja paras mies.