Musta on tullu melko mustasukkainen mitä O:hon tulee. En mä ennen oo ihan näin pahasti ollut. Ja ei se johdu siitä etten siihen luottais, ei todellakaan vaan siitä et kun tää tilanne on vähän auki. Tai siis kun en oo siltä saanu nyt kysyttyä et mitä me ollaan ja missä mennään. Puuttuu just se varmuus ja sit sen myötä sitä edelleen pelkää menettävänsä toisen, Suurimman osan ajasta kuitenkin uskon et kyllä se tossa rinnalla pysyy ja uskon kyllä et se ei niitä muita katsele, mut just se kun kukaan (edes mä) ei tiedä meista niin se tuo jo sitä epävarmuutta kaikkeen. Mut suurin syy tuohon mustasukkaisuuteen on se kun O on niin helvetin tärkeä mulle, se on mun kaikkeni. Se ja lapset. En kestäis menettää sitä enkä sitä et jos joku haaska luulee sen olevan vapailla markkinoilla. Vaikka ei mikään sellaseen viittaa mut silti. Hassuja ajatuksia taas mutta minkäs teet. Ja eikös ne niin sano et mustasukkaisuus sopivissa määrin on merkki siitä että välittää toisesta. Varmaan sen takia ne kaikki tykkäykset sen yhden ämmän kuvissa ja etenkin selfieissä saa veren kiehumaan ja ahdistamaan, siihen lisää vielä sen et mun pärstäkuville ei paljoa O:lta likejä heru. Mut en mä voi tämmösistä sille sanoa, ehkä se joskus tykkää niistäkin.
Tuosta muille näyttämisestä, oon sitä miettiny et onkohan hänellä siinäkin joku periaatekysymys vai se häpeä? Mun mielestä sillä ei oo mitään syytä hävetä sitä et se kaikesta huolimatta pysyy mun rinnalla. Päinvastoin, sen kun sais tajuamaan vaan sen. Mut kyllä mä ymmärrän jos vielä on liian aikaista, sitä itse vaan ei tiedä mitä vastata ihmisille jos/kun ne kysyy ja muutenkin. Haluaisin näyttää vaan koko maailmalle miten hieno mies se on ja miten onnekas mä saan olla kun se on mun elämässä. Sitä toisaalta on vähän kateellinen sen kavereille kun ne voi vapaasti olla sen kanssa. Tai siis, en mä oikein osaa sitä sanoiksi pukea. Ehkä enemmänkin mustasukkainen niille siinä mielessä et ne voi puhua O:lle muista naisista tai sellasista vaikka meillä O:n kanssa on meneillään mitä on. Hitto miten vaikeaa oikeesti pukea sanoiksi. Mut hyvä esimerkki on se kun yks meidän yhteinen ystävä (tästä on jo vähän aikaa) merkkas sen johonkin kuvaan missä luki jotain tyylii tägää se frendi joka tartteis piirakkaa. Oikeesti tollasestakin tuli sellanen olo et joo, ei se tarvii kun se saa sitä multa. Tai ei suoranaisesti tuossa tägissä nyt sinänsä ollu kyse mustasukkaisuudesta vaan siitä miten ne muut ajattelee et O on joku villi sinkkumies. Vai häpeääkö se mua ja mun sairautta? Vaikka kaikki mulle jankuttaa ettei mun tarvii itse hävetä mut jos O:kin mua häpeää niin niin....
Kauheeta miten sitä taas miettii kaikkee tällästä typerää. Mut mä niin haluaisin et O olis vain ja ainoastaan mun ja muutkin sen tietäis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti