No miten se mulla oireilee?
Mulla on sekoitus pääsääntöisesti anoreksian ja bulimian oireita.Tai no, toiset nimittää tätä bulimareksiaksi mut se ei taida olla ihan virallinen nimitys ja terveydenhuollossa aina mulle puhuttu tuosta määrittelemättömästä/epätyypillisestä. Mutta niin ne oireet.
Anorektisia oireita mulla on tällä hetkellä syömättömyys tai hyvin niukka ravitsemus. Aiemmin mulla oli mukana se pakonomainen liikunta mm. vuonna 2013 kun edellisen kerran oireilin voimakkaasti mutta toistaiseksi oon tällä kertaa saanu sen pidettyä kurissa. Pelottaa vaan et se eilinen lipashdus oli nyt kohtalokas.. Myös se laihuuden ihannointi omalla kohdalla, ei muiden oli yhdessä vaiheessa ihan jäätävän voimakasta. Surffailin iltaisin googlessa selaten thinspiration kuvia ja tallensin puhelimeen niitä muistuttamaan kannattaako syödä vai tavoitella sitä laihuutta/hoikkuutta.
Bulimian oireita on taasen tuo oksentaminen syömisen jälkeen. Sinänsä mulla ei oikein muita bulimian oireita oo kun en sillein ahmi ruokaa tai herkkuja, mutta jos syön yhtään "normaalisti" tulee mulle se tunne et nyt olisin ahminu sairaan määrän ruokaa. Vaikka todellisuudessa määrä olis ihan normaali.Eli tuo ahminta on mulla sellanen korvien välin juttu. Välillä annan mieliteoille vallan ja syön karkkia/herkkuja mut sen jälkeen se ahdistus on ihan vitun kova.
Ahdistus ja vääristynyt minäkuva on myös oikein tuttuja kavereita. Ahdistus liittyy lähinnä kaikkeen maan ja taivaan väliltä ja sitä lievitän syömättömyydellä ja oksentelulla. Et toisin sanoen tää syömishäiriö on sekä oireilua ahdistuneisuudesta että sen ahdistuksen syy. Kuten mulle terapeuttikin sanoi, ei oo syömishäiriötä ilman ahdistusta. Mä vaan en voi sille ahdistukselle mitään. Se on ihan kauhee kun se tulee. Ahdistaa kun pitäis syödä, ahdistaa kun syö, ahdistaa syönnin jälkeen, ahdistaa kun oksennan, ahdistaa oksentamisen jälkeen... Oravanpyörä on valmis. Se vaan on niin voimakas just syönnin jälkeen et mulla vaan ei oo kykyjä vastustaa sitä. Ja se hyvä olo mikä tulee hetkeksi kun saa vatsan tyhjennettyä on tosi koukuttavaa. Vaikka sit ahdistaa se epäonnistuminen mut silti on vaan pakko oksentaa. Huomasin et sillon kun meillä oli O:n kanssa tosi viileät välit mä olin oikeestaan koko ajan ahdistunut. Mua alkaa rintaa puristaa edes sen ajan ajattelu. Se oli ihan vitun kauheeta. Et siihen verraten Kiitos vain O mä oon edistyny ihan jonkin verran. Toisinaan vieläkin ahdistaa tää tilanne, mut ihan vaan se epätietoisuus tulevasta ja siitä missä oikein nyt mennään sen saa aikaan. Tuo miten O on lähentynyt mun kanssa on oikeesti ollu ihan sairaan iso apu ja tuki. Mun pitäis sille useemmin se kertoo.
Tuo vääristynyt minäkuva on sinänsä vähän hankala kun tiedostan sen kyllä, mut silti siihen vaan uskoo. On päiviä millon on parempi kroppapäivä mut suurin osa menee just ahdistuessa siitä mille näytän. Jotenkin tosi hankalaa uskoa et olis jollain tapaa kaunis kun ei kukaan mulle sitä kerro. Ehkä sitä sillon sillä Tinderillä haki jotain todistelua sille et on kaunis ja viehättävä vaikka pilluhan niillä siellä on mielessä vain. Et ei siitä ollu siinäkään apua. Ainut joka nyt viimeaikoina on mua kauniiksi sanonut on oma lapsi. Et ei oikein tuo niukka kehujen määrä ruoki sitä itsetuntoa.. Sitä sit ajattelee et kun on hoikempi, saa enemmän hyväksyntää, kehuja, mua rakastettaisiin enemmän. Vaikka enhän mäkään rakasta saati arvota ihmisiä ulkonäön tai vaa´an lukeman perusteella mut silti sitä uskoo kaikkeen tollaseen höpö höpö juttuun. Eikä tuo minäkuva liity pelkästään ulkonäköön vaan myös sisäiseen hyvinvointiin. Sitä tuntee olevansa epäonnistuja. Et onnistun aiva vaan kaiken pilaamaan enkä oo minkään arvoinen. Ei mua oikein kukaan tunnu rakastavan ja välillä on olo et ihmisillä olis niin paljon parempi olla ilman mua. Ei tartteis olla sijaiskärsijöinä tässä sairauden keskellä tai missään muussakaan.
Kaloreiden kyttäys Jätän kaiken missä on pakkauksessa/annoksessa yli 300kcl ostamatta. Ehdoton kaloriraja mulla on se 1000kcl minkä alle on jäätävä päivän kalorit. Tästä taisinkin aiemmassa postauksessa jo mainita mutta kuitenkin. Välttelen myös hiilareita ja sitä sokeria viimeiseen asti.
Vaaka saatan käydä monta kertaa päivässä vaa´alla ja ahdistun niistä grammojen heittelyistä. Enää en sitä tee et punnitsen itseni ennen oksentamista ja sen jälkeen tavoitellen pienempää lukemaa. Se oli ihan sairasta sillon, sait naama ja silmät räjähtämispisteessä tyyliin kuset housussa oksentaa että varmasti saat sen painon pienemmäksi. Hyi vittu että ahdistaa ajatella sitä aikaa. Mut se oli just sillon mun tapa purkaa sitä ahdistusta mikä tuli siitä kun selvis et O iskee sitä vitun ämmää ja sen kanssa sutinoi jos niin nyt voi edes sanoa. Se oli ihan sanoinkuvailemattoman hirveetä aikaa. Hyi vittu että sitä olikin pohjalla sillon.
Tässä nyt ihan näin pintaraapaisulla vähän tätä oireilua. Ehkä tulevaisuudessa asiat on toisin, ainakin toivottavasti. Mulla onkin tuolla luonnoksissa kesken teksti mun tähänastisista onnistumisista ja etenemisistä. Pitää varmaan tän vastapainoksi sitä jatkaa taas tänään.
Nyt kun miettii aikaa taaksepäin, mulla olis myös mahdollisesti ollu bedin oireita sillon kun luulin et olin "terve". Sillon nimittäin mä ahdoin itseeni ihan kauheesti kaikkea paskaa mutta en oksentanut. Mutta sillonkin mua ahdisti kauheesti mun syöminen. Saatoin vetästä ihan heittämällä kokonaisen pizzerian pizzan, karkkia, sipsiä, jäätelöä, limua.... Sit olo oli sekä fyysisesti että henkisesti kamala. Sillon vaan en oksentanu, kärsin ne olot vaan pois ja toivoin etten lihoais ihan kauheesti. Ja olinhan mä sillon aika pyöreä. Aina kaikille vitsailin et ruoka on kivaa ja syöminen kivaa vaikka sillon jo ahdisti mun syömistottumukset ja ruoka. Tiedä häntä, tästä täytyy puhua terapiassa seuraavalla kerralla.
Mut niin se mulle on sanonu et usein syömishäiriö muuttaa muotoaan. Että on ihan tavallista et anorektikolla sh muuttaa muotoaaan bulimiaksi tai toisinperin. Tosi monimutkaisia juttuja, ei oo ihan niin yksiselitteinen ja mustavalkoinen sairaus mitä moni luulee.
EDNOS (engl. Eating Disorder Not Otherwise Specified) eli muu syömishäiriö on keräilyluokka muista syömishäiriöistä, joille on oleellista henkinen tila, jossa henkilön syöminen ja ruokaan liittyvät tuntemukset ovat häiriintyneet, mutta joka ei vastaa anoreksian, bulimian tai muun tarkemmin määritellyn syömishäiriön kuvausta. Ihminen voi esimerkiksi vuoroin paastota, ahmia (toisinaan hyvinkin paljon, toisinaan määriä, joita terve ei pitäisi kovin isoina) ja toisinaan taas syödä normaalisti.
Tämä diagnoosi annetaan syömishäiriöisille, joiden fyysiset oireet eivät osu muihin diagnoosiluokkiin. Jos esimerkiksi selkeästi syömishäiriöinen naishenkilö A voitaisiin muutoin diagnosoida anorektikoksi, mutta hän edelleen saisi kuukautisensa, olisi hänellä monen tulkinnan mukaan "ednos". Toisaalta kyseessä voi olla lääkäreiden mielipide-ero: Henkilö A voi esimerkiksi ajatella itse olevansa anorektikko ja suhtautua ruokaan ja omaan kokoonsa pakkomielteisesti, mutta silti pakottautua syömään tarpeeksi perheen painostuksen tms. takia ja siksi saada kuukautisensa.
Ednos-nimikettä käytettäessä tuleekin huomata, että syömishäiriöt ovat psyykkisiä eivätkä fyysisiä sairauksia.-Wikipedia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti