Olipas taas vaikeeta nousta sängystä ylös. Onneks lapset viihtyi hetken keskenään niin sai vähän aikaa kasailla taas itseään. Vielä kun ei saa aamukahvia juoda kun on ne verikokeet.
Jumalauta millaiseks se päänsärky äityi illalla. Olin ihan varma et kuolen pois. En kyennyt muuta kun makaamaan lattialla peiton alla ja itkeä. Palelikin niin vitusti. Onneks O toi särkylääkkeen et pääsin siirtymään sänkyyn. Huh huh toivottavasti en enää koskaan joudu tollasta kokea.
Ja niin, taas tajusin et joillain voi olla tollasia voimakkaita päänsärkyjä. O:lla oli taipumus pääkipuun ja kukapa muukaan kun minä sitä aina välillä vähättelin. Vittu et osaa ihminen olla idiootti, jos itsellä ei oo kovia pääkipuja niin ei muka muillakaan voi olla. Ja paskat. Taas yks syy miks olin niin perseestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti