Taas alko tää koko tilanne ahdistaa ihan suunnattomasti. Vittukun en yhtään tiedä mitä O:n päässä liikkuu minkä takia taas se minimaalinen ruokahalu on tipotiessään. Oon tänää juonu vaan kahvia ja Pepsiä ja syöny purkkaa, mitää muuta en oo suuhuni laittanu eikä tee edes yhtään mielikään. Oksettaa, tärisyttää, sydän vaan hakkaa ja mitä vielä. On tää taas vaan sellasta paskaa.
Käytiin tossa yhdellä kaverilla kylässä ja se oli sitä mieltä et tässä tilanteessa se viikko-viikko vois olla ihan hyvä jos ja kun O ilmoittaa et eiköhän tää oo nähty. Hänen mielestä se olis enemmän kun kohtuullista ottaen huomioon tän mun tilanteen. Se onkin sit eri asia et miten se järjestetään. Nyt toistaiseksi oon vielä pärjännyt tällä järjestelyllä mikä meillä on nyt mut tiedän sen et jos O ei mitään mahdollisuutta tuu antamaan niin mun elämä romahtaa totaalisesti. Ei musta oo sit huolehtimaan vielä lapsista. Koska tää on nytkin ihan vitun raskasta. On tottakai niitä hyviäkin päiviä ei sillä. Sit se oli sitä mieltä et kaks kuukautta on kuitenkin sinänsä aika pitkä aika mut se kun ei ihan täysin tätä tilannetta ja kaikkia yksityiskohtia tiedä niin..
Mut en halua mitenkään kiirehtiä asioiden edelle. O vaan tuntuu niin kauheen etäiselle kun se ei oo antanut merkkejä suuntaan eikä toiseen. Vittu mitä paskaa taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti