Viikonloppu

Eilen tapahtui jotain tosi kummallista illalla. O lähti omia juttuja tekemään ja minä jäin tähän omaan kotiin sohvalle makailemaan. Jossain vaiheessa menin keittiöön hakemaan lasin vettä ja siinä seisoessa tuli jotenkin outo olo joten istahdin alas ja kävin pyyhkimään lapsen piirustuksia kaapin ovesta. Siihen jääkin muistikuvat, seuraava on kun O tulee takaisin ja kysyi et mitä siinä lattialla teen. Päätä särki ja oli hirmu kummallinen olo. Se kyl aika äkkiä siitä sit helpotti kun pikkusen join Colaa. Nukuin sit muuten yön tosi sikeästi ja hyvin, ainut et syystä X kävin esikoisen luona. Tiedä sit onko se huutanut tai jotain vai alkaako tää unissakävely taas.

Oli kyllä tosi helpottavaa kun O oli viikonlopun tässä meillä. Hän sanoikin tossa et ensi yön hän vois olla omassa kodissa ja se onkin hyvä nyt kun toinen lapsista on kipeä niin hän mahtuu viereen nukkumaan ja toisekseen, johan hän monta päivää meidän kanssa vietti. Vaikka en valita, päin vastoin mulla oli tosi mukavaa. Ainut miinuspuoli oli se kun olis niin vaan halunnu halia ja olla lähekkäin koko ajan mut en uskaltanut kun en tiedä miten paljon hän sitä läheisyyttä kaipaa ja haluaa tässä vaiheessa.

Ensi viikonloppu onkin O:n lapsivapaa ja sillon ei varmaan nähdä taas, mut ei se mua haittaa. Tottakai hän saa sillon tehdä mitä haluaa ja se on enemmän kun fine. Mekin voitais lasten kanssa keksiä jotain omaa kivaa tekemistä niin olis jotain mitä odottaa.

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli ihan jees. Vähän vaihteleva fiilis oli mut paljon paremmin meni kun et olisin joutunut vaan yksin olemaan. Ja en sit eilen tullu kysyneeksi tarkentavia kysymyksiä siitä perjantaisesta keskustelusta mut kerkeehän sitä jos se itse ei ota asiaa uudelleen esiin. Oon oppinu kärsivällisyyttä ihan sikana nyt tässä :D se on vaan hyvä juttu kun oon aina ollu sellanen kaikki mulle heti nyt ihminen.