Mulla nyt sit jäi tämän päiväinen terapiakäynti väliin kun en lapsille saanut hoitajaa. Se kuitenkin soitti ja vähän puhuttiin sit puhelimessa.
Mainitsin siitä kun tuntuu niin pahalle et O ei niin oo mun tukena tän kaiken keskellä. Se sit vastasi et oonko mä ajatellu sitä niin et kyse ei välttämättä oo siitä et O ei välittäisi vaan et se ei vaan tiedä miten olla tukena ja avuksi. Et se ehkä itse on vaan tilanteessa niin neuvoton ettei tiedä mitä hänen pitäisi tehdä tai sanoa. Toisaalta tuo on kyllä varmaan ihan mahdollista? Koska eihän O voi tietää millaista tukea mä tarviin jos en itse kerro sille. Ja onhan se aikaisemmin soitellut ja kysynyt et miten on mennyt. Ei tosin enää mut kuitenkin. Ehkä se välitti mut ei enää? Tai sit se vaan on ollu niin kiireinen töiden jälkeen ettei se oo kerennyt soittaa ennenkun oon laittanu viestiä et hyvää yötä ja ei oo sen jälkeen enää viitsinyt?
Voi vittu sitä tuntee itsensä taas niin idiootiksi :D Kauheeta ylireagointia aina heti :D Onneks en oo O:lle vaahdonnut näitä tai sais taas hävetä silmät päästä. Koska eihän viikonlopusta ole vittu edes vielä kauaa aikaa :D Ja miettii miten monelta riidalta oltais vältytty aiemminkin jos olisin tän kirjoittamisen keksinyt sen sijaan et sille skitsoon. Mun täytyy tätä jatkaa varmaan loppu elämä ja miks ei toisaalta, jokaisella on se oma tapa purkaa tunteita.
Mun varmaan pitäis O:lle sanoa et mulle riittää tueksi se et se on siinä vierellä. Et sitä saa halata jos ahdistaa. Ei sen tarvii sanoa itse mitään tai yrittää lohduttaa mut et kuuntelis välillä vähän edes.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti