Viime yö oli taas ihan hirvee. Näin taas vaan painajaisia ja heräilin koko ajan. Kaiken lisäksi esikoinen oli taas laittanu herätyskellon soimaan 01.30 ja heittänyt sen lelulaatikkoon. Kiva oli sitä keskellä yötä sieltä kaivella. Nyt sit väsyttää ihan sikana mut ei auta kun kohta lähteä tallustamaan kerholle.
O kävi eilen illalla tässä. Kyllä se taas piristi kun pari tuntia sitä ennen meni taas vaan itkiessä. Hetken jo ajattelin et O olis miettiny kun se sanoi et hän on tehnyt jotain päätöksiä koskien meitä mut se taas vaan Omaiseen tapaan vitsaili. Ja kyllähän mä sen arvasin mut silti sen pienen sadasosasekunnin kerkes jo pelätä et mitä se sanoo. Ja se halas mua. Sen syleily oli niin turvallinen, maailman paras paikka et meinasin käydä taas vaan itkemään. Onneks mun piti ettiä lompakko niin sain siinä nieleskellä kyyneleet. On se vaan niin täydellinen ja suunnattoman rakas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti