Sinä riität

Istut sohvan nurkassa ja katsot lempileffoja
Ja Notebookin lopussa kyyneleet vierii poskilla
Sunnuntai-illat kotona tuntuu maailmanlopulta kun yli kakskyt vuotiaana joudut yksin nukkumaan
Liian monta tyhjää arpaa eikä yhtään voittoa
Mut mä lupaan

Sinä riität, sinä riität olet kaunis juuri noin
Ja sä löydät vielä jonkun joka ei koskaan mene pois
Sinä riität, sinä riität olet täydellinen noin
Aurinko nousee, aurinko laskee mut hymys aina loistaa voi

Lähikaupan kassalla katsot pariskuntia
Ja sun ostoskorissa vain yksi purkki maitoa
Kaipaat sitä oikeaa joka kosketuksella saa energiat virtaamaan ja sinut täysin sekoomaan
Vain elämää ei todellakaan tää on niin paljon suurempaa
Ja mä lupaan

Sinä riität, sinä riität olet kaunis juuri noin
Ja sä löydät vielä jonkun joka ei koskaan mene pois
Sinä riität, sinä riität olet täydellinen noin
Aurinko nousee, aurinko laskee mut hymys aina loistaa voi

Ei kerro, kerro kuvastin ken on maassa kaunehin
Kun prinsessat ja prinssit kulkee joka kadun kulmassa
Ei kerro, kerro kuvastin ken on maassa kaunehin

Sinä riität, sinä riität olet kaunis juuri noin
Ja sä löydät vielä jonkun joka ei koskaan mene pois
Sinä riität, sinä riität olet täydellinen noin
Aurinko nousee, aurinko laskee mut hymys aina loistaa voi

Meillä on yks pieni faceryhmä missä oon myös tästä tilanteesta avautunut ja siellä yks ihana omisti tän biisin mulle. On ne vaan niin ihania ihmisiä vaikkei koskaan olla tavattu ❤ Eräs siellä kysyi et oonko varma et pelkään menettäväni O:n vai pelkäänkö uutta elämää? Se sai kyllä vähän miettimään tätä asiaa... Molempia varmasti pelkään mut kumpaa enemmän? Hetken olin että jälkimmäistä mut sit mietin et kyllä, pelkään menettäväni O:n. Vaikka ei tää tälläinen kyl anna hänestäkään kauheen hyvää kuvaa... Ettei osaa ajatella asioita laajemmin kun vaan sen oman näkökulman. Vaikka ymmärrän kaiken jälkeen myös sen. Mut pitäis ehkä vähän alkaa hankkia uusia näkökulmia kun nää ei oo ihan niin mustavalkoisia juttuja.