Se lääkäri oli määränny mulle niitä lääkkeitä, Opamoxit ja Seronilit mut en oo niitä vielä hakenu. Jotenki nuo Opamoxit epäilyttää kun ne on kuitenki rauhoittavia et kiva sellasia syödä kun on yksin lasten kanssa.. Vaikka eihän ne niitä määräis jos ne olis jotenkin vaarallisia mut just toi lääkkeen aloitus vähän mietityttää kun ei tiedä miten se sit vaikuttaa ja näin. Ja niitä ei saa kauaa syödä koska niihin jää helposti koukkuun. Joku lääkeriippuvuus tästä vielä puuttuiski! Noita Seronilejä söin viimeksi teininä masennukseen ja ne lihotti, siks en niitä haluais syödä. Sillonkin huijasin perhekodilla et otin lääkkeen vaikka todellisuudessa sujautin sen taskuun ja heitin pois.
Kaikenkaikkiaan on vähän ristiriitaiset fiilikset noista. Toisaalta sitä haluaa kaikin keinoin saada tän syömishäiriön kuriin ja noi vois auttaa siihen mut sit taas kun ne lääkkeet on aina lääkkeitä. Ei siinä kyllä mitään menetä jos kokeilee mutta mutta.. Varsinkaan jos niitä syö sen aikaa et pääsee pahimman yli. Jotenkin vaan tuntuu et lääkitys leimaa mut jokskun mielisairaaks tai jotain.
Täytyy vielä tää päivä vaikka miettiä ja huomenna hakea ne jos päätän niitä kokeilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti