Tääkin on nyt sieltä luonnoksista mut totta edelleenkin joka sana...
Voisko joku kertoa mikä siihen auttaa? Miten siitä selviää? Tää on niin helvetin vaikeeta kun tuntuu et hetken aina menee hyvin ja sit se taas iskee. Ja sattuu niin paljon kun tietää et toinen ei kaipaa samalla tavalla. Sattuu tietää se miten en oo sen ajatuksissa. Koska O on mun ajatuksissa oikeestaan koko ajan vaikka mitä tekisin. Koska kaipaan sitä vaan niin paljon etten kohta enää kestä.
Se olis vaan niin lohdullista tietää et sekin ajattelee mua. Se lohduttais etten olis ainut joka sohvan nurkassa itkien halaa tyynyä kun ei oo ketään muutakaan. Mutta ei. O se viettää aikaa kavereiden kanssa kun ei mitään oliskaan. Toisaalta se tuntuu niin väärälle mut miks? Koska hän voi ja saa tehdä niin, niinhän mäkin varmaan tekisin jos en olis koko aikaa lasten kanssa. Välillä se käy täällä tyydyttämässä tarpeet ja siinä se. Yleensä se aina sanoo et no niin nyt voikin lähtee kun sain mitä halusin ja heti perään et se oli vitsi. Ja varmasti onkin vitsi mut kyllä siinä vähän jotain totuuden perää on kun se aina seksin jälkeen muuttuu niin etäiseksi. Ja se sattuu.
Tää ikävä vaan on niin kova. Olis ees joku jonka kainalossa nukkua edes yks yö ettei yö toisensa jälkeen tarttis yksin tai lasten kanssa. Edes se yksi yö..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti