Tää aamu on taas ollu niin.vitun.kamala. Ahdistaa taas kauheasti ja esikoinen päätti aloittaa tän aamun ihan jumalattomalla kiukuttelulla ja huudolla.
Koko ajan sitä vaan miettii et miks just minä? Miks O ei voi sanoa haluaako se enää mua vai ei? Mitä se tarkoitti sillä perjantaisella? Haluaako se musta vaan tarpeiden tyydyttäjän vai? Oma olo alkaa taas olemaan sellanen et haluaisi niin paljon sen kanssa jutella asioista mut kuten sillekin sanoin sillon, sit kun hän on valmis. Nyt tässä on menny pari kuukautta erossa enkä oikeesti vaan yksinkertaisesti jaksa enää kauaa.. Vaikka pakko. Mä oon valmis tekemään mitä vaan et saan se takasin. Mut vittu että tää on vaikeeta.
Miks mulla taas on näin vaikeeta olla? Tää päivä kun näin alkoi, ei voi taas muuta kun paskaa odottaa loppupäivältäkään. Tää nyt toivottavasti on vaan jotain menkkojen jälkeistä herkistelyä mikä menee ohi. Huomenna on muuten taas terapia....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti