Nimittäin tulin kaapista ulos ja tein kertaheitolla selväksi kaikille missä mennään. Vihdoin voin olla oma itseni. Toisaalta todella vapauttavaa ettei tarvii keltään enää salailla mut samalla sitä pelkää et ihmiset suhtautuu muhun nyt jotenkin eri tavalla.
Tää jäi eilen vähän kesken. Mut oli se kannattavaa. Sain yv:llä viestin yhdeltä kaverilta et hän kärsii myös sh:sta. Hänellä vaan on Bed eli ahmimishäiriö. Se kitti mua siitä julkaisusta et hän huomasi ettei oo yksin ja sai jonkun jolle puhua. Sillä on sama tilanne ettei kaverit ja muut läheiset oikein ymmärrä mistä on kyse ja ei ehkö ota ihan tosissaan. Sanoinkin hänelle et ihan millon vaan saa mulle laittaa viestiä, minä kyllä ymmärrän miltä se tuntuu kun oma syömiskäyttäytyminen on häiriintynyt.
Ja joo, tulihan sieltä kysymys et millainen ihminen hylkää tälläsessä tilanteessa mut en vaivautunut sen kummemmin selittämään, sanoin vaan että asia ei oo niin mustavalkoinen et vika oli mussa. Siihen sain vastaukseksi että silti. En edes vaivautunut enää vastaamaan.
Mut kyllä se pisti taas miettimään et niin....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti