Tää aamu on ollu niin kauhea! Ei kylläkään oo nyt ahdistanut kauheesti kun tietää et tänään pääsee sinne terapiaan vaan kaikki johtuu siitä et en saanu taas sitä joka aamuista puolen litran aamukahvia! Illalla ajastin keittimeen viimeiset kahvit ja unohdin sit tyhjentää pannun vedestä. Aamulla kun nousin sängystä pannussa odotti värjäytynyttä vettä. Hieno homma, tää aamu onkin sit menny sohvalla makaillen kun mitään ei saa tehtyä. Ja vielä kun olis sit kuitenkin saanu nukkua pidempää kun ei tarvinnutkaan aamulla mihinkään lähteä. Viime yönä nukuin muutenkin tosi huonosti. Kurkkua koski, vuoroin paleli ja oli kuuma, näin painajaisia... Ja just tollasen yön jälkeen sitä kahvia olis kaivannu eniten.
Ja tekee mieli donitsia. Ihan sikana. Mut sit taas vituttaa ajatella jotain herkkuja. Pakko pitää pääni nyt enkä lankea. Söin hetki sit kyllä yhden leivän ja siks nyt tässä kirjoitan et saisin ajatukset muualle etten juokse oksentamaan.
O muuten soitti eilen illalla ja sanoi et jos se helpottaa mun oloa niin hän voi olla ihan itsekseen ja olla etsimättä ketään uutta nyt. Kyllähän se helpottaa omaa oloa mut sit toisaalta onks se sit kohtuutonta häneltä sellaista vaatia. Vaikka hän itse sen sanoi mut silti. Ja jotenkin kun hän tekee sen (tottakai) lasten takia. Ja niin pitääkin, onhan nuo hänenkin aarteita ja kaikki tää vaikuttaa niihinkin! Mut tuli just sellanen olo et ei se oo meitä ajatellut.
Tää kuulostaa siltä kun en olis mihinkään tyytyväinen, olen kyllä ja oikeesti oon tosi otettu siitä et hän on (oli syy mikä hyvänsä) valmis tekemään noin helpottaakseen minun oloa. Sitä siinä just rakastankin, se vaan on niin huomaavainen. Ja en siis todellakaan valita, kunhan vaan pohdiskelen kun sitä tässä tulee koko ajan jollain tapaa tehtyä.
Nyt on kyllä pakko mennä.........
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti