Taas tuli ihan kamala ahdistuskohtaus. Kurkkua kuristaa, tärisyttää, oksettaa, tekis mieli vaan romahtaa. Pakko saada purettua tätä oloa.
En ees tiiä mikä tän taas laukas. Pitäis lapsia alkaa pukemaan et päästään sinne neuvolaan mut tuntuu ettei pysy mitään tekemään. Tekis mieli vaan oksentaa. Hautautua sänkyyn ja pysyä siellä. Mut ei auta kun yrittää jaksaa.
Säälittää nuo lapset. Ne ansaitsee niin paljon parempaa. Niin helvetin paljon parempaa. Et ne ei joutuis kattoo tällästä. Et jaksaisin olla niiden kanssa niin paljon kun tarvii. Jaksais kunnolla ulkoilla, käydä kylässä ja tapahtumissa. Tää on niin raskasta yrittää niistä huolehtia. Toisaalta ne pitää tässä elämässä edes jollain tapaa kiinni. Yritän parhaani, mut tuntuu et se ei riitä. Oon epäonnistunut niin pahasti tässäkin.
Eli koska kello on ton verran vasta ja eka ahdistuskohtaus tuli jo niin menee tääkin päivä varmaan syömättä. Auttaapahan vähän tähän pahaan oloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti