Oon niin väsynyt taas tähän paskaan. Voisin vaan hautautua sänkyyn enkä enää koskaan nousta täältä. Se ois vaan niin paljon helpompaa kun päivä päivältä aina vähän kuolla sisältä.

Ulkona paistaa aurinko ja on niin kaunis ilma. Eiks tässä pitäis piristyä ja alkaa odottaa kevättä? Ei onnistu täällä. Sitä vaan alkaa pelkäämään (välillä salaa toivomaan) et en nää seuraavaa kesää. Et esimerkiksi sydän ei vaan enää kestä tätä. Haluaisin niin kovasti olla terve. Tuntuu ettei vaan jaksa nousta täältä suosta ylös. Se on vaan niin vitun raskasta yksin.

Toivottavasti tää päivä tästä vielä paranee, aamun hyväntuulisuus on taas tiessään... Jotenkin sitä vaan taas tuntee olonsa niin mitättömäksi ja riittämättömäksi. Rumaksi ja ällöttäväksi. Pitää varmaa  kohta ryhdistäytyä taas ja vaikka meikata jos se vähän auttais.