En tiedä teinkö tänään ison virheen kun annoin O:lle linkin tähän blogiin et lukee nuo erotekstit. Ihan vaan siks et en osaa pukea sanoiksi mitään sillein kasvotusten ja jotenkin tuli niin epätoivoinen olo kun tuntui et suusta tulee vaan ihan sekavaa tekstiä. Virhe siks, että ne on niin henkilökohtaisia ja rehellisiä tekstejä. Muutenkin se oli tosi iso asia laittaa se linkki koska tässä täytyy nyt luottaa siihen et kun hän on ne lukenut, se ei enää palaa tänne. Ja kyllä minä luotan. Sen takia tiedän et voin rehellisesti ja avoimesti jatkaa tätä. Luulen et hän ei halua tietää kaikkea mitä käyn läpi tällä hetkellä ja jo sen takia ei enää näitä lue. Jännä kyllä miten sitä voi edes yhteen ihmiseen luottaa näin paljon ja kun mitään konkreettista takuuta siitä ei oo muuta kun hänen sana.
Tänään joo lapset tuli takas kotiin. On se kiva kun täällä on muutakin ääntä kun omat ajatukset :D ihan piristävää. Ja lasten avulla saan ajatukset pois ruuasta ja syömisestä. Se jos mikä on helpottavaa. Meinaa vaan olla päänsärkyä taas. Ja jäätävä turvotus! Silti se ahdistaa vaikka tietää et se liittyy ihan vaan kk-kierron tähän vaiheeseen. Mut silti se ahdistaa ja tekis mieli vaan vetää pelkkää vettä et se menis pois. Pitää varmaan kohta rikkoa kaikki peilit ja vaaka ettei tulis tätä kroppaa niin tarkkaan tutkailtua.
Mietiskelin tuossa myös et O varmaan pelkää menettävänsä sen oman vapauden jos hän suostuis antaa meille vielä mahdollisuuden. Ja sekin on helvetin vaikee saada todistettua et niin ei käy. Koska itse jo haluaisin edetä rauhallisesti ihan vaan ettei taas pilattais kaikkea kiirehtimällä. Hän ei varmaan saanut ihan koppia siitä mitä oon tarkottanu. Seurusteleehan monet ihmiset ilman et asuu yhdessä ja viettää kaiken vapaa-ajan keskenään. Koska sitä en oo tarkottanu et haluaisin. Hän tänään sanoi et se ei olis reilua minua kohtaan kun mainitsin sen et hän sais säilyttää sen oman vapauden, mut en vaan ymmärtäny et miks ei olis jos itsekin sitä haluan? Ja siis tässä ei nyt oo kyse sellaisesta vapaudesta et tapaillaan muita vaan siitä et molemmilla on se oma elämä ja vapaa-aika seurustelun lisäksi. Varmaan sen takia hänen on hankala ajatella et niin meidän suhde vois toimia koska tää seitsemän vuotta ollaan niin tiiviisti oltu myös suurin osa vapaa-ajasta yhdessä. Vaikka sen ei tartteis olla niin. Se olis vähän kun kuoris parhaat päältä. Eikä sen ikuisesti tartteis niin olla, sen aikaa et molemmat on valmiita.
Mainitsin hänelle myös samalla siitä et jos hän nyt sit venyttää loputtomiin kaikkea tai päättää et ei halua enää antaa meille mahdollisuutta niin haluan sit sen et lapset on viikon hänellä ja viikon täällä. Koska siinä vaiheessa tää kaikki olis ihan liian raskasta käsitellä ja olla siihen lisäksi vastuussa lapsista yksin. Koska tiedän et jos me palattaisiin yhteen niin sen avulla tää oma paraneminen lähtis niin vauhdilla eteen päin koska siinä olis niin suuri motivaattori. Ja jos (ja kun) ei niin tiedän et vajoan vaan alemmas ja alemmas.
Tuohon syömishäiriöön liittyen, tänään on taas ollu niin paskaa kaikki että pelkkä syömisen ajattelu saa oksettavan olon aikaan. Ei tee mieli syödä, oma pelikuva oksettaa, mahaa koskee, päätä särkee, ahdistaa ja masentaa. Ja tää kaikki epätietoisuus vaan ruokkii tota. Ei voi taas muuta todeta kun vittu mitä paskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti