Itkuiltahan tästä taas tuli. Lapset kävi nukkumaan ja ahdistus tuli tilalle. En enää vaan yksinkertaisesti tiedä mitä voisin enää tehdä toisin et saisin O:n palaamaan mun kanssa? Tai uskaltaisin avata suuni ja kysyä et mitä se sillä perjantaisella tarkoitti? Antaako se meille mahdollisuuden vai? Antaisi edes pienen merkin, edes sen tykkäyksen mun kuvaan mut ei.
Kaiken lisäksi mulla on koko ajan vaan niin vahvana tunne et sillä olis joku.. Niitä tulee ja menee mut tänään se vaan on jostain syystä ollu tosi voimakas ja viimeeks kun mulla oli tää tunne, se piiritti sitä yhtä akkaa. Vaikka Kyllä mä oikeesti luotan sen sanaan, sitä vaan pelkää niin kovasti menettävänsä toisen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti