Ajatustenlukijako?

Huomaa taas miten viikonloppuna oli muuta tekemistä (mikä on vaan hyvä!!) ja nyt taas miettii asioita.

Mut mietin tuossa et ehkä mun pitää vaan taas kerätä se rohkeus niin kun sillon teininä ja näyttää O:lle miten haluan olla sen lähellä muutenkin kun vaan seksuaalisesti. Koska eihän se osaa mun ajatuksia lukea ja ei se tiedä miten paljon haluan olla sen lähellä. Mut pitää vaan muistaa olla maltillinen etten säikytä sitä kauemmas. Koska en yhtään tiedä mitä se haluaisi. Ehkä sekin hänelle todistaa miten kovin paljon siitä välitän kun haluan ollä just nimenomaan hänen, en kenenkään muun lähellä.

Kaipaan niin sitä kun makailtiin vain sängyllä ja pussailtiin. Välillä vähän you know what ja taas makailtiin vain lähekkäin. Musta oli nytkin tosi kiva lauantaina sen kanssa tässä sohvalla katsoa leffaa. Vaikka oikeesti olisin vaan sen kainaloon halunnu käpertyä mut en sit kehdannut sillein ruveta lähentelemään. Pitäis vaan pistää puhelimet sivuun ja keskittyä kaikkeen muuhun.

Aiheeseen liittyen meillä oli parisuhteessa yks aika iso epäkohta. Nimittäin riitojen jälkeen me ei oikeestaan koskaan puhuttu asioita selviksi vaan pyydettiin toisiltamme anteeksi ja that's it. Eikä joka kerta olis ollu aihettakaan puhua vaan tuo anteeksipyyntö oli riittävä mut kyllä sitä useasti olis ollu tarve keskustella asiat rauhallisesti läpi. Ehkä sitä olis itse osannu ottaa asioita esille eri tavalla eikä vaan padota sisälle kaikkea. Tai et olisin puhunu O:lle mistä mikäkin käytös joskus johtui ja mistä riidat aiheutui. Tää olis sellanen mikä meidän pitäisi yhdessä opetella. Ja se et kumpikin puhuis tunteistaan avoimesti. Sitä mä oon nyt tehnyt kyllä ja se on tosi helpottavaa. Tosin nyt ihan viime aikoina en oo ku en halua häntä painostaa. Mut haluaisin kuulla mitä hän tuntee ja näin, sit kun se on valmis.

Toivottavasti hän itse tietää sen et hän voi mulle puhua ihan mistä vaan, minä kuuntelen. Pitäis varmaan sille sanoa et oon täällä häntä varten, koski asia mitä vaan. Koska rakastan sitä niin helvetin paljon. Tuntuu et päivä päivältä vaan enemmän. Ja se harmittaa ja särkee sydämen joka kerta kun tunne ei taida olla molemmin puoleinen.. Sitä vaan miettii et miten toinen voi lakata sillä tavalla niin äkkiä rakastamasta? Olinko mä oikeesti niin kauhea... Ehkä joku päivä vielä tilanne on toisin. Toivottavasti.