Tänään oli ensimmäinen terapiakäynti näiden syömisongelmien takia. Se oli jotenkin tosi sekava käynti. Tai jotenkin jäi vähän sellanen njäääh fiilis kun sieltä astelin bussipysäkille. Ehkä seuraavat käynnit on vähän antoisampia.
Sen terapeutin tyyli kertoa faktoja oli vähän tyly. Tottakai sen kuuluu kertoa mitä syömättömyys ja oksentelu aiheuttaa keholle jne jne mutta se tyyli miten asia esittää on aika oleellinen juttu. Itselleni tuli vähän sellanen olo et se tyyli kannusti vaan jatkamaan tätä. Tai sellanen teiniajoilta tuttu kapinahenki puski päälle. Tosi lapsellista eikä varmaan ihan kuulu tähän "haluan parantua" prosessiin mut minkäs teet kun se ruoka ja kaikki siihen liittyvä on vihollinen ja syyttelevään sävyyn asioista kerrotaan. Kotia päästyä sit söin äidin kanssa edellisenä päivänä tehdyn pizzan jämän mut uloshan se tuli ihan yhtä nopeasti kun sinne mahaan päätyikin. Nyt tää täyden vatsan tunne ei vaan katoa vaikka kaikki kyllä ulos tuli. Vittu mitä paskaa. Pääkin on niin kipeä ja humisee ettei jaksais mitään tehdä. Ajatukset pyörii vaan siinä miten tää olo pitää saada pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti