Näin viimeyönä unta että O tuli luokse ja sanoi haluavansa antaa meille vielä mahdollisuuden mutta häntä pelottaa. Vastasin hänelle että minuakin pelottaa, mutta yhdessä me selvitään kyllä ja halattiin. Sit heräsin.
Eli tämäkin aamu näköjään alkoi kauhealla ikävällä ja ahdistuksella. Onneks lapset tulee tänään ja arki alkaa taas, ehkä tää sit helpottaa. Ruokahalua ei oo yhtään ja tekis taas mieli vaan itkeä. Mut tätä aamua en halua alottaa kyynelillä!
Oli kyllä ihan mukavan rauhallinen viikonloppu. Perjantaina kävin ystävän kanssa yhdellä oluella ja kahvilla ja olin nukkumassa jo ennen 23. Eilen olin päivän vain kotona ja illalla kävin hakemassa O:lta auton ja kävin toisella ystävällä kahvilla. Eilenkin olin jo ihan ajoissa nukkumassa, muistaakseni ennen puolta yötä.
Huomenna onkin verikokeet aamupäivällä.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti