Mitä hänelle haluaisin sanoa

Tuli taas sellanen tunne et pakko nää kirjoittaa tänne etten vaan O:lle laita viestiä kun on niin epätoivoinen olo taas.

Haluaisin vaan sille sanoa et mä rakastan sitä yhä enemmän kun mitään. Vaikka sekään ei mua kohdellut aina oikein, silti. Mä oon pystyny ne kaikki jättää taakse ja suunnata katseen eteen päin. Mä näen sen kaiken takana sen ihanan ihmisen johon rakastuin ja jota edelleen rakastan. Vaikka alkaa tuntua et ei sekään mun rakkautta ansaitse enää kun kiduttaa näin.

Haluaisin niin kertoa miten joka ilta kuiskaan hyvää yötä hänelle vaikkei se olekaan mun vieressä. Miten halaan tyynyä kun ei muutakaan ole. Miten joka ilta itken ikävääni. Miten se on koko ajan mun ajatuksissa, miten kaipaan sen kosketusta.

Haluaisin kertoa miten helvetin pahoillani olen edelleen ja miten paljon tätä kaikkea kadun. Miten tekisin kaiken toisin jos voisin palata ajassa taakse päin. Miten sen ajattelu hajottaa mut joka kerta palasiksi mitä kukaan muu ei voi korjata.

Haluaisin kertoa sille miten väsynyt oon. Oikeesti miten raskasta tää taas on ja miten haluaisin vaan luovuttaa ja lähetä pois. Tulisko se edes saattamaan mua viimeiselle matkalle? Pitäiskö se huolen lapsista? Miten mä en vaan selviä tästä ilman sitä. Oon niin syvällä täällä suossa.

Rakastan sitä niin paljon ettei oo päivääkään ilman kyyneleitä. Se sattuu niin paljon. Tekisin mitä vaan et saisin sen palaamaan mun luokse. Mitä vaan. Miten haluaisin keskustella kaikki asiat läpi et voitaisiin jatkaa yhdessä, vahvempana kuin koskaan.

Haluisin sanoa sille et eikö se nää miten hajalla mä oon? Eikö se tajua mitä tää kaikki tekee mulle? Miten paljon mä haluaisin vaan kuulla ne kolme sanaa. Mut tiedän et en niitä tuu kuulemaan.

Haluaisin kysyä et eikö se kaipaa mua? Miten se lakkasi niin vain rakastamasta? Miks mä en kelpaa ja riitä sille? Miks se ei usko meihin niinkun mä ja moni muu? Häpeääkö se mua? Oonko mä yhtään sen ajatuksissa? Mitä mä voisin tehdä et se antaisi meille mahdollisuuden?

Tekis mieli vaan perua se et äiti tulee lapsia hoitamaan nyt kun seuraavaksi olis O:n vuoro olla niiden kanssa.. Mut jos se olis meidän mahdollisuus puhua? Mahdollisesti tehdä yhdessä jotain? En ole O:lle mitään puhunut siitä kun ensin ajattelin et se vois olla yllätys, meintäis vaikka leffaan ja syömään sit. Mutta saas nähdä nyt sit.