No yet.
Mietin äsken sitä kun se terapeutti puhui taas keskiviikkona siitä miten pitäis rohkeasti vaan ihmisille kertoa et se keventää omaa taakkaa kun ei tarvii vetää mitään roolia. Et ihmiset ehkä ymmärtäis mun aikaisempaakin käytöstä. Se mm. ehdotti että mites olis joku Facebook julkaisu ettei tarvitse kaikille erikseen kertoa koska se on tosi väsyttävää. Musta se vaan tuntuis vähän oudolle johonkin faceen kirjoittaa et "hei mulla on syömishäiriö!" No joo ei sitä nyt ehkä iha noin tarttis tehdä mut kuitenkin. Jos ihmiset sit ajattelee musta eritavalla? Ajattelee et toi on heikko? Sairas? Mitä vielä.
Ehkä just toi et miettii liikaa mitä ihmiset ajattelee on merkki siitä et vielä ei oo sen aika. Mut kyl mä jossain vaiheessa haluaisin sanoa et ihmiset jotka kamppailee syömisen ja ruuan kanssa hakekaa rohkeasti apua ja ennen kaikkea puhukaa jollekkin koska en halua kellekkään tätä helvettiä mitä käyn läpi ihan vaan sen takia etten uskaltanut itse ajoissa puhua. Menetin oikeesti elämäni rakkaimman ihmisen. Koska en mä voi tietää vaikka mun kavereista joku kamppailis syömisen kanssa sillä syömishäiriö ei katso painoa tai ulkonäköä. Ja kyllä näistä pitäis uskaltaa puhua et ihmiset ymmärtäis sen et on olemassa muutakin kun anoreksia tai ahmimisesta johtuva sairaalloinen ylipaino.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti