Laitoin O:lle viestiä kun tuli tunne et pakko sille sanoa et se on mulle tärkeä. Mut eipä se siihen mitään sanonu, pitihän se arvata.. Mutta kyllä se mieltä piristi kun kysyin siltä et onko se vihainen tai teinkö viikonloppuna jotain väärin ja se vastas että ei ole. Mut kyl toi et se ei vastannu munkin olevan sille tärkeä särki sydämen taas miljoonaan osaan. Kyllä mä taidan sit joku päivä perua sen et se äiti tulee lapsia hoitamaan, mitä suotta mä meille mitään kivaa järkkäämään kun en merkkaa sille mitään.. En vielä kehtaa heti perään perua, onhan tässä vielä aikaa.
Tää on kauheeta miten ailahtelevaa tää oma mieliala tän O ja mä asian suhteen on mut se johtuu ihan vaan siitä kun ei olla kunnolla puhuttu enkä oo siitä perjantaisesta kysyny..
Mut kuten sanoin, en ainakaan oo sitä suututtanut mitenkään tietämättäni tai mitään. Sen voimalla ehkä jaksaa tän kämpän siivota. Esikoinenkin sanoi et älä äiti itke vaan koko ajan joten pakko jotain vähän tehdä. Pelottaa vaan et lähtee taju kun en oo taas kahteen päivään oikein mitään muuta suuhuni laittanut kun vettä ja kahvia.
Olen nyt jonkun aikaa lukenut näitä sinun kirjoituksia tuosta sinun exästä ja jaksan vaan ihmetellä et miten sinä tuollaista kusipäätä rakastat enää. Itse olen myös sairastunut syömishäiriön, anorexian, ja lemppasin mun miehen ihan samalla tavalla kun sinä. Hetken se jaksoi esittää et häntä ei pompotella mut sit se tuli järkiinsä ja tajus että millä oikeesti on merkitystä ja palasi minun luokse. Joko sinun ex on joku keskenkasvuinen idiootti tai tunnevammainen koska onhan toi tosi tärkeetä odotuttaa sinua noin. Ei se ansaitse noin urhean naisen rakkautta ja ennen kaikkea SINÄ ANSAITSET miehen joka sinua rakastaa kaikista virheistä ja menneistä huolimatta. Tsemppiä taisteluun ja kannattaa kurkistaa sylin foorumille, sieltä voi löytyä vertaistukea!
VastaaPoista